Kuinka valita lapselle harrastus?

Yksi aikaisimpia muistoja liikunnasta oli kun olin isäni kanssa yleisurheilukentällä hyppäämässä pituutta. Olin silloin ehkä 5 tai 6 vuotias ja siinä lajissa muistaakseni keskitasoa ehkä hieman parempi. Siitä eteenpäin olen jatkanut lukuisien lajien parissa ja yrittänyt löytää minulle sopivan urheilulajin. Kokeilin yleisurheilun lisäksi muun muassa ratsastusta, skeittausta, jalkapalloa, footbag -temppuilua, parkouria, telinevoimistelua, nyrkkeilyä ja kiipeilyä. Harrastin useita asioita samaan aikaan ja opin lajien alkeet ja joissain lajeissa pääsin jopa hieman pidemmälle. Vanhemmille olen kiitollinen siitä, etteivät he karsineet mitään pois ja sain vapaasti harrastaa useita lajeja. Minä tarvitsin vaihtelua ja näiden useiden lajien harrastaminen antoi minulle monipuolisen pohjan liikuntaan. Olen nimittäin fiilis-liikkuja. Innostun uusista lajeista ja harrastan niitä kahdesta viiteen vuotta kunnes kyllästyn. Sitten on uuden lajin aika. En pääse minkään lajin huipulle, mutta se ei ole koskaan ollut tavoitteeni. Minulle tärkeintä on liikunnasta nauttiminen.

Tarkkaile mistä lapsi tykkää

Me kaikki olemme erilaisia. Joillekin tärkeintä on itsensä toteuttaminen liikunnan kautta, toisille taas tiukka kilpaileminen on se juttu. Molemmat on ok. Lasta kannattaa kannustaa liikkumaan, mutta lapsen liiallinen ohjaaminen saattaa viedä liikunnasta maun. Jos lapsi tykkää kilpailla ja haluaa oikeasti kehittyä jossain lajissa, tulee tämä luonnollisesti esiin ja sitä pitää tukea. Jos lapsi tykkää tehdä kaikenlaista, on tämäkin ok. Jos urheilu ei vaikuta kiinnostavan lasta, voi tehdä jotain rauhallisempaa. Lapsi voi esimerkiksi liittyä partioon, joka ei suoraan ole urheilulaji, mutta sielläkin tulee liikuntaa rutkasti. Tärkeintä on olla lapsen tukena. En sano ettei pidä olla mitään rajoja harrastamisen suhteen. Välillä lasta ei kiinnosta lähteä treeneihin, tällöin pitää sparrata. Joskus rasitusta voi olla liikaa, silloin voi olla fiksua sanoa lapselle että otetaan lepopäivä. Kun tunnet lapsesi, tiedät milloin tämä yrittää välttää treenit, jotta voi pelata kännykällä tai on oikeasti levon tarpeessa. Tärkeää on kuitenkin, että vanhempi ei päätä lapsen harrastuksia omien mieltymysten mukaan, vaan antaa lapsen itse päättää mitä harrastaa.

Eri lajit sopivat eri kehotyypeille

Ihmiskeho jaetaan karkeasti kolmeen kehotyyppiin: hoikat ektomorfit, lihaksikkaat mesomorfit ja jykevät endomorfit. Jokaiselle kehotyypille löytyy sopiva harrastus. Jos otetaan yleisurheilu esimerkiksi. Pitkänmatkan juoksijat eivät ole syyttä hoikkia. Heidän keho on kevytrakenteinen ja lihassolut ovat suurimmalta osalta hitaita, joka tukee pitkäaikaista rasitusta. Pikajuoksijat ovat taas usein lihaksikkaita ja heillä on paljon räjähtävää voimaa, joka tukee esimerkiksi pikajuoksua. Kuulantyöntäjät ovat jykeviä ja raskasrakenteisia, joiden kehotyyppi tukee kuulan pitkää lentorataa.

Ektomorfien on vaikea saada lisää lihasmassaa kehotyypin takia. Ei mahdotonta, mutta haastavampaa kuin kahdella muulla kehotyypillä. Kolikon kääntöpuolella ektomorfiin rasva ei helposti tartu, joten he pysyvät helposti hoikkana. Ektomorfille sopii kestävyyslajit.

Mesomorfi on ektomorfin ja endomorfin välimaastoa. Heille lihaskasvu sujuu suhteellisen helposti ilman että rasvaa kertyy kauheasti. Heille sopii räjähtävyyttä vaativat lajit, mutta pitkät kestävyyttä vaativat lajit saattavat aiheuttaa pieniä haasteita.

Endomorfin on helppo saada lisää lihasta kroppaan, mutta rasva tarttuu myös helposti. Heidän keho on vankka ja pehmeä. Endomorfille sopii lajit kuten kuulantyöntö ja voimanosto.

Pidä mielessä ettei tätä pidä ottaa absoluuttisena totuutena. Lähes kaikki meistä koostuu useasta kehotyypistä. Voi olla, että esimerkiksi olet ektomorfin ja mesomorfin välimaastoa. Tätä ei myöskään kannata lapsen kanssa ottaa liian vakavasti. Voit kuitenkin pitää mielessä, että laji jossa pärjää muihin verrattuna on usein mieluisampaa kuin laji jossa on kaikkia muita huonompi. Lapsena liikunnan tulee ennen kaikkea olla hauskaa!

Joukkue vai yksilöurheilija?

Joukkuelajit sopivat usein sosiaalisille lapsille, kun taas yksilölajit ujolle lapselle. Joukkuelajeissa harjoitellaan yhdessä tekemistä ja tiimin kanssa kommunikointia. Yksilölajeissa keskitytään enemmän omaan suoritukseen ja sen parantamiseen. Vaikka yksilölajeissa suoritetaan enemmän omissa oloissa, ovat treenit kuitenkin usein porukassa, jolloin pääsee sosialisoimaan muiden lasten kanssa. Näitä molempia muotoja on hyvä testata lapsen kanssa.

Sekoitetaan pakkaa!

Nyt lopuksi on hyvä mainita vielä, että lapselle sopimattomien lajien tai liikuntamuotojen kokeilu kannattaa. Tällöin kovan kilpailuhengen omaava oppii kunnioittamaan fiilisliikuntaa ja leikkejä, joissa voittaminen ei ole tärkeintä. Mukavuuden haluista lasta on taas hyvä haastaa välillä pois mukavuusalueelta liikunnan pariin, jotta hyvät liikuntatottumukset saadaan rakennettua.